VERI JOKA JUOKSEE REISIENI VÄLISSÄ
Veri joka juoksee reisieni välissä muuttuu
ihmisen ihoksi, se pienentää minua. En ole ihminen.
Minä valmistaudun häntä ja hänen joukkoaan varten,
minä teen itseni juotavaksi. Minä tuuletan humuksen.
Minusta tulee korjattava. Minut korjataan.
Minä etsin huonetta jossa lamput
aina ovat sammuksissa.
Minä tunnustelen ihmispäitä ja suita
enkä ole ihminen.
IHuoneen valo käy lävitseni vaihtaessaan väriä.
Hän kiinnittää röntgenkuvani raitiovaunun ikkunoihin.
Hän piirtää vakavuutensa kämmenelleen
ja avaa sen hermostuneena sulkeakseen minut henkäyksellään.
Minä suljen pian hänen turran kämmenensä.
Höyry joka hävittää jäljet.
***
LA SANGRE QUE CORRE ENTRE MIS MUSLOS
La sangre que corre entre mis muslos se convierte
en piel humana, me reduce. No soy una persona.
Me preparo para él y su cohorte,
me hago bebible. Aireo el humus.
Me haré cosechable. Me cosecharán.
Busco en la habitación donde las lámparas
siempre están apagadas.
Palpo cabezas humanas y bocas
y no soy humana.
La luz de la habitación me traspasa al cambiar de color.
Él fija mis radiografías en las ventanas del tranvía.
Esboza su seriedad en la palma de la mano
y la abre nervioso para encerrarme con su aliento.
Le callaré pronto la palma de la mano entumecida.
Vapor que deshace las marcas.
***
MATILDA SÖDERGRAND (1987)
poeta finlandesa
No hay comentarios:
Publicar un comentario